Voipa on ollut olemassa nyt kymmenen kuukauden ajan. Tämä on molemmille perustajille ensimmäinen kerta päätoimisena yrittäjänä, joten oppia on kertynyt matkan varrella todella paljon. Emme aiemmissa palkkatöissämme ole olleet suoraan tekemisissä myyntityön kanssa, joten tällä alueella on ollut lähes kaikki uutta. Päätoimisena yrittäjänä kaupallista puolta ei ”pääse karkuun”. Myyntityön opettelu on ollut antoisaa, muttei aina ollenkaan helppoa. Kun kyseessä on oma yritys, eli “oma lapsi”, suhtautuu uuden opiskeluunkin todella suurella intohimolla – paikoin jopa liiankin suurella. Onnistumiset tuntuu erittäin hyvältä ja vastaavasti pettymykset ovat isoja. Uskon, että meille myyntityön opettelussa on ollut suurena apuna systemaattinen tapamme arvioida ja kehittää toimintaamme.
Olen aina suhtautunut työelämään intohimolla. Minulle tämä konkretisoituu kovana intona aloittaa uusia asioita ja saada konkreettista aikaan. Vastaavasti ottaa ihan kunnolla päähän, kun jokin asia ei suju tai menee omasta mielestä väärin. Näin on minulla aina ollut, myös palkkatyössä. Yrittämisessä on samoja nousuja ja laskuja, mutta jyrkkyys on paljon suurempi. Ja tämä korotuu vielä erityisesti myyntityössä, koska se kaikki on ollut aivan uutta.
Itselleni suurimman ilon töissä tuottaa se, että voi auttaa muita. Voipa on perustettu nimenomaan auttamaan asiakasyrityksiä kehittämään omaa yrityskulttuuriaan. Mutta ennen sitä auttamista meidän on onnistuttava vakuuttamaan asiakkaat osaamisestamme. Tähän tarvitaan myyntityötä. En aiemmin ole pitänyt myyntityöstä, mutta yrittämisen alkutaipaleella myyminen on ollut erittäin palkitsevaa. Kauppaan johtaneesta asiakastapaamisesta olen saanut ihan hitonmoiset kicksit.
Vastaavasti menetetyt kaupat aiheuttavat harmitusta. Palkkatöissä epäonnistumiset tai tappio toki harmittivat, mutta kun “oma lapsi” epäonnistuu, niin tunteet ovat suurempia. Tappio ei tunnu ainoastaan hävityltä myynticaselta, vaan myös siltä, että menetimme mahdollisuuden auttaa asiakasta. Todellisuudessahan asiakas ei vain tarvinnut meidän apua, mutta intohimoisesti työhön suhtautuvana asiaa on välillä vaikea käsitellä rationaalisesti. Menee välillä tunteisiin. Menetetyt kaupat ja epäonnistumiset on kuitenkin tehneet meistä parempia. Tarinamme ja tapamme esittää tarjoomamme on hioutunut epäonnistumisten vuoksi.
Systemaattinen lähestyminen omaan tekemiseen ja ollut tässäkin asiassa ratkaiseva.
Teemme töitä kahden viikon jaksoissa. Määrittelemme jaksolle tavoitteet ja aina jakson lopuksi pidämme tilaisuuden, jossa arvioimme omaa tekemisen tapaamme. Kutsumme tilaisuutta retrospektiiviksi. Siinä käymme rakenteisen keskustelun seuraavista teemoista:
- miltä tekeminen on tuntunut?
- olemmeko saaneet mielestämme asioista aikaiseksi?
- miten hyvin olemme noudattaneet firmamme periaatteita?
Retrospektiivien tarkoitus on hetkeksi nostaa katse arjen askareista ja tarkastella tapaamme tehdä työtä. Tilaisuuksissa on hyvin usein keskustelu myyntihommista – onhan se meille molemmille uutta opeteltavaa ja vähän jännääkin. Säännöllisillä retrospektiiveillä olemme löytäneet todella monta konkreettista parannusta tapaamme myydä. Nämä tilaisuudet ovat myös erittäin hyviä paikkoa tuuletttaa, jos esim. hävityt caset on päässeet ns. ihon alle. Näin harmitus on aina kääntynyt opiksi ja tavaksi tehdä seuraavalla kerralla asiat paremmin.
On ollut erittäin palkitsevaa huomata, että myyntityötäkin voi oppi, jopa näin “varttuneemmalla bisnesiällä”. En olisi ennen firman perustamista uskonut, että minäkin osaan asioita myydä. Enkä varsinkaan sitä, että myyntihommien opiskelu on ihan pirun hauskaa ja palkitsevaa. Vanhakin koira oppii myymään, mutta se tarvitsee oppiakseen rutkasti systematiikkaa ja arkea tukevia toimintatapoja.
